Pennunostajalle

Olemme tälle sivulle koonneet tietoa ja ohjeita pihakoirapennun hankintaa suunnittelevalle. Miten pennun hankinnassa pääsee alulle ja mitä asioita pentua hankkiessa kannattaa ottaa huomioon?

Mikäli sinulla herää lisäkysymyksiä voit olla yhteydessä Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry:n jalostustoimikuntaan sähköpostilla jalostus@pihakoirat.net.

Koiraa ei hankita hetken mielijohteesta

Koira merkitsee jopa 10-15 vuoden sitoutumista. Koiraa ei pitäisi koskaan hankkia hetken mielijohteesta, sillä koira vaatii huolenpitoa koko sen elämän ajan. Jokaisen perheenjäsenen tulee sitoutua koiran hankintaa, sillä uusi nelijalkainen perheenjäsen muuttaa väistämättä omistajan ja perheen arkea. Lapsiperheen vanhempien on muistettava, että koiran hoito on aina viime kädessä aikuisten vastuulla.

Lue lisää koiran hankinnasta Suomen Kennelliiton sivuilta.

Hyödyllisiä linkkejä

• Hankikoira.fi
• Tyytyväinen koiranpentu, onnellinen omistaja (Eläinkoulutus.fi opas pennunomistajalle)
• Verkkokursseja uusille koiranomistajille (Kennelliiton Digitassu-oppimisympäristö)

Tutustu rotuun huolella

Rodun historian, käyttötarkoituksen ja luonteen tunteminen on erittäin tärkeää, jotta voit varmistua siitä, että tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii omaan elämäntapaasi ja -tilanteeseesi. 

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on perusluonteeltaan seurallinen ja aktiivinen rotu, joka osallistuu mielellään aktiivisesti kaikkeen sen ympärillä tapahtuvaan toimintaan. Pihakoira on pohjimmiltaan työkoira, joka nauttii työskentelystä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja se vaatiikin verrattain paljon aktivointia voidakseen hyvin. Vaikka pihakoira on lempeäkatseinen pikkukoira, on se melko vaativa rotu eikä se välttämättä ole miellyttämishalultaan tai koulutettavuudeltaan helpoimmasta päästä.

Ohjeita pentutiedustelun tekemiseen

Pentutiedustelua tekevän tulisi herättää kiinnostusta kasvattajassa ja vakuuttaa hänet siitä, että juuri sinä ja perheesi sovellutte koiranomistajiksi. Pelkkä kysymys pentujen syntymäajankohdasta, hinnasta ja saatavuudesta ei ole informatiivista tietoa tulevasta omistajasta.

• Esittele itsesi ja perheesi.
• Kerro elämäntilanteestasi ja kokemuksestasi koiranomistajana.
• Perustele miksi olet kiinnostunut juuri tanskalais-ruotsalaisesta pihakoirasta? Missä ja miten olet tutustunut rotuun? Ja onko sinulle herännyt kysymyksiä rotuun liittyen?

Ole rehellinen koskien toiveitasi ja odotuksiasi tulevaa perheenjäsentäsi kohtaan! 

Pentuetiedustelu on usein ensimmäinen kontakti kasvattajaan ja sen perusteella kasvattajalle syntyy ensivaikutelma siitä, haluaako hän jatkaa tutustumista yhteydenottajaan.

Panosta siihen mitä kirjoitat ja personoi viestistisi kasvattajalle.

Vastuullinen koirankasvattaja

Vastuullinen kasvattaja vaalii koiriensa terveyttä ja hyvinvointia. Vastuullinen kasvattaja tekee kasvatustyötään suurella sydämellä rakkaudesta kasvattamaansa rotua kohtaan. Vastuullisen koirankasvatuksen edellytys on rehellisyys itselle, ostajille sekä koko rodulle. Vastuullisuus syntyy suurelta osin kasvattajan omista arvoista ja niihin vaikuttaa eniten kasvattaja itse.

Vastuullinen kasvattaja on sitoutunut edistämään koirien terveyttä ja hyvinvointia. Hän käyttää jalostukseen terveitä sekä luonteeltaan että ulkomuodoltaan rodunomaisia koiria. Kasvattaja tuntee hyvin jalostukseen käyttämiensä koirien suvut, luonteet ja terveystilanteen. Kasvattaja myös huolehtii, että hänen jalostuskoirillaan on vähintään rodun PEVISA-ohjelmassa vaadittavat tulokset, mutta pyrkii myös aina täyttämään rotuyhdistyksen asettamat suositukset jalostuskoirille. Vastuullinen kasvattaja kertoo pennunostajille oma-aloitteisesti myös millaisia terveystuloksia ja muita tuloksia pentueen vanhemmat ja niiden lähisukulaiset ovat saaneet sekä mitä merkitystä sukulaisten terveystuloksilla on suhteessa pentueeseen.

Vastuullisen kasvattajan jokainen yhdistelmä on tarkoin harkittu ja mietitty. Kasvattaja osaa näin ollen kertoa myös pennunostajalle miksi yhdistelmä on tehty, mitä kasvattaja siitä toivoo ja odottaa.  Kasvattajan on pystyttävä kertomaan millaisia pentuja yhdistelmästä on odotettavissa ja millaisiin koteihin ne sopisivat. Jokainen rotu asettaa omat haasteensa sen omistajalle eikä tanskalais-ruotsalainen pihakoira tee tässä poikkeusta. Vastuullinen kasvattaja osaa kertoa rodun hyvin ominaisuuksien lisäksi myös rodun huonoista/haasteellisista ominaisuuksista, jotta pennunostajaehdokas saa rodusta ja sen käyttäytymisestä realistisen kuvan. Jos kasvattaja ei osaa kertoa yhtään huonoa asiaa rodusta, voi kasvattajan tuntemusta rodusta kyseenalaistaa.

On sekä kasvattajan että pennunostajan yhteinen etu, että oikea koira löytää tiensä oikealle omistajalle oikeaan kotiin. Vastuullinen kasvattaja on tarkka siitä kenelle tai millaiseen perheeseen pennun myy. Kasvattaja ottaa selvää pennunostajan koirakokemuksesta ja tietotaidosta, elinolosuhteista ja elämäntilanteesta sekä siitä millaiseen tarkoitukseen pentua etsitään.  Hyvä kasvattaja haluaa aina tavata pennunostajan etukäteen ennen pennun varaamista ja kaupantekoa. Kasvattajan vastuulla on valita jokaiselle pennulle soveltuvin koti. Jokaisen kasvattajan tulee tarjota mahdollisuutta päästä tutustumaan pentuihin ennen pennun luovutusta. 

Vastuullinen kasvattaja antaa pennuille parhaat mahdolliset lähtökohdat kasvaa hyviksi koirakansalaisiksi. Hyvin sosiaalistetut pennut kasvavat perheen parissa tai niitä vähintäänkin käsitellään päivittäin ja sosiaalistetaan niihin asioihin, joita ne tulevat elämässään mahdollisesti kohtaamaan (esimerkiksi käsittely, hoitotoimenpiteet, ulkoilu, muut koirat ja eläimet, autoilu, lapset jne.).

Vastuullinen koirankasvattaja on allekirjoittanut Kennelliiton kasvattajasitoumuksen ja noudattaa sen periaatteita kasvatustyössään.

Pennunostajan on hyvä muistaa, että välillä vastuullistenkin kasvattajien terveiden ja hyväluontoisten vanhempien pentueissa luontoäiti tuo eteen ikäviä yllätyksiä eikä pentu aina välttämättä ole sitä mitä toivottiin. Nämä ovat asioita, joihin ei kasvattaja eikä kukaan muukaan voi vaikuttaa eikä huono tuuri geenilotossa tee kasvattajasta huonoa. Sen sijaan, jos pennun lähtökohdat elämään ovat alunperinkin heikommat jo kasvatusolosuhteista johtuen, on pennunostaja ottanut pentua hankkiessaan tietoisen riskin, jolloin huono lopputulos on todennäköisempää kuin hyvistä lähtökohdista tulleen pennun kanssa.

Vastuullinen kasvattaja on kiinnostunut pennun myös luovutuksen jälkeen. Kasvattajan puoleen tulisi voida kääntyä kaikissa pentua koskevissa kysymyksissä. On erittäin tärkeää, että sinun ja koirasi kasvattajan välille muodostuu hyvä ja vilpitön suhde, sillä kysyttävää tulee matkan varrella varmasti useasti.

Tutustu Suomen Kennelliiton sivustoon vastuullisesta koirankasvatuksesta.

Pennunostaja huomioi nämä 

Käy tutustumassa kasvattajaan paikan päällä, jotta voit tutustua pentueen emään, itse pentuihin ja näet millaisissa oloissa pennut ja kasvattajan mahdolliset muut koirat elävät, ennen ostopäätöksen tekoa. Jos kasvattaja ei anna sinun tutustua pentuihin, emään tai kennelolosuhteisiinsa ennen ostopäätöstä, älä osta pentua. 

Alle seitsemän (7) viikon ikäisillä pennuilla pitää olla emä nähtävillä, koska Kennelliiton sääntöjen mukaan emää ja pentuja ei saa erottaa ennen kuin pennut ovat seitsemän (7) viikon ikäisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että emä viettäisi kaiken aikansa pentujen kanssa.

Pentueen isää on harvemmin mahdollista kasvattajan luona tavata, sillä useimmat kasvattajien omistamat urokset asuvat sijoituskodeissa tai muualla omissa kodeissaan. Kasvattajalta voi toki aina tiedustella uroksen omistajan yhteystietoja sekä mahdollisuutta päästä tutustumaan myös pentueen isään.

Ei ole järkevää valita pentueesta pentua kuvan perusteella tai sitä pentua, joka esimerkiksi väritykseltään miellyttää omaa silmääsi eniten tai sitä, joka ensimmäisellä tapaamisella ensimmäisenä kiipeää syliisi. Ulkomuotoseikkoja tärkeämpää on valita sinulle se luonteensa puolesta oikea pentu, joka sopii siihen tarkoitukseen, mihin olet pentua hankkimassa. Kasvattaja tuntee pennut parhaiten ja hänen näkemykseensä pentua valittaessa kannattaa luottaa. Se, että kasvattaja päättää, minkä pennun kellekin myy, ei ole siis huonon tai vastuuttoman kasvattajan merkki.

Kennelliittoon rekisteröidyn pennun kauppahintaan kuuluu rekisteritodistus. Ilman rekisteritodistusta ei voi olla varma pennun tai sen vanhempien alkuperästä. Tavallisesti rekisteritodistus luovutetaan ostajalle kaupantekohetkellä, mutta kuitenkin viimeistään kahden (2) kuukauden kuluessa omistusoikeuden siirtymisestä. Mikäli et saa pennun rekisteritodistusta kaupanteossa, tulee siitä tehdä merkintä kauppakirjaan sekä milloin rekisteritodistus on viimeistään luovutettava.

Vaadi, että saat pentusi mukana kirjalliset hoito- ja ruokintaohjeet sekä varmistu siitä, että pentu on rekisteröity, tunnistusmerkitty ja eläinlääkärin tarkastama. Pentutarkastuksesta tulisi saada myös kirjallinen eläinlääkärintodistus, joka on usein myös vakuutusyhtiön vaatimus vakuutuksen saamiseksi.

KoiraNet-jalostustietojärjestelmä pennunostajan apuna

KoiraNet on Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä, josta löytyy rekisteröityjen koirien sukutaulut, terveystiedot, sisarukset, koe- ja näyttelytulokset. Lisäksi jalostustietojärjestelmästä löytyy rotukohtaisia tilastoja terveydestä, jalostus-, näyttely- sekä tulostilastoja. Koiranetistä löytyy myös tiedot kaikista rodun suomalaisista kasvattajista, tiedot kasvattajan rekisteröidyistä pentueista ja jalostukseen käyttämistä koirista.

Suomen Kennelliito rekisteröi ainoana Suomessa puhdasrotuiset koirat. Jokainen Kennelliiton kantakirjaan tai sen liitännäisrekistereihin rekisteröity koira löytyy myös KoiraNet-jalostustietojärjestelmästä. Vuodesta 2023 lähtien kaikki koirat on lisäksi ilmoitettava Ruokaviraston uuteen koirarekisteriin.

Tietoja tanskalais-ruotsalaisista pihakoirista löydät valitsemalla ensin ryhmän FCI2 - Pinserit, snautserit ja molossit sekä sen jälkeen rotulistasta tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

Kasvattajat -otsikon kautta saat esiin rodun kaikki suomalaiset kasvattajat. Kasvattajan pentuehistoriasta näet miten usein kasvattajalla on ollut pentueita, mistä vuodesta alkaen kasvattaja on rodua kasvattanut ja kasvattaako kasvattaja mahdollisesti myös muita rotuja. Klikkaamalla kasvattajan kennelnimeä listalla näet mitä koiria kasvattaja on jalostukseen käyttänyt ja minkä ikäisiä koiria kasvattaja on käyttänyt jalostukseen. Jalostukseen käytettävän koiran tulisi olla yli 24 kuukauden ikäinen. Mikäli jalostukseen käytetty narttukoira on yli 8-vuotias tulee kasvattajalla olla eläinlääkärintodistus nartun kunnosta ja soveltuvuudesta jalostuskäyttöön. Kiinnitä huomiota siihen millaisia yhdistelmiä kasvattaja on tehnyt. Onko sama yhdistelmä (sama uros ja narttu useamman kuin yhden pentueen vanhempina) toistettu monta kertaa tai käyttääkö kasvattaja toistuvasti samaa urosta yhdistelmissään tai suositusikärajaa nuorempia koiria. Ovatko kasvattajan pentueet täyttäneet PEVISA-ehdon ja ovatko ne jalostussuositusten mukaisia? Kasvattajanäkymästä näet myös kaikkien kasvattajan kasvattien viralliset terveystulokset sekä koe- ja näyttelytulokset.

Mikäli kasvattajalla on pentue suunnitteilla KoiraNetistä voit tarkistaa, että tulevan pentueen vanhemmilla on rodun PEVISA:n vaatimat terveystutkimukset tehtynä. Mikäli et löydä kasvattajan jalostukseen käyttämän koiran tietoja KoiraNetistä, tiedustele asiasta suoraan kasvattajalta.

Rekisteröity ja tunnistusmerkitty koira

Koiran rekisteröinti Kennelliittoon yhdessä tunnistusmerkinnän kanssa on kuin koiran henkilötunnus. Niiden avulla koira pystytään yksilöimään, sen alkuperä selvittämään sekä yhdistämään omistajan tietoihin. Jos koirasi katoaa, tunnistusmerkitty ja rekisteröity koira voi palautua kotin parhaimmillaan heti löydettäessä. Rekisteröinti on myös keino suitsia pentutehtailua, sillä sen avulla voidaan seurata nartulla teetettyjen pentueiden määrää. Lisäksi se mahdollistaa Kennelliiton yleisen jalostusstrategian mukaisen  vastuullisen jalostuksen valvomisen, sillä jalostuksessa käytettävien rekisteröityjen koirien terveys koe- ja näyttelytulokset voidaan varmistaa jalostustietojärjestelmästä.

Rekisteröityjen rotukoirien kasvattajat  rekisteröivät aina myymänsä koiranpennut. Rekisteröinnin jälkeen pentujen sukutaulut sekä terveys-, koe- ja näyttelytuloksia voi lukea kaikille avoimesta tietokannasta, jalostustietojärjestelmästä. Kasvattaja antaa rekisteritodistuksen pennun ostajalle. Rekisteritodistus sisältää rotukoiran tiedot sekä sukutaulun ja toimii vakuutena siitä, että pentue täyttää Suomen Kennelliiton rekisteröintimääräykset.

Pennun ostajan tehtäväksi jää omistajailmoituksen tekeminen. Jos kasvattaja on tehnyt sen pennunostajan puolesta, siitä on lähtenyt ostajalle sähköposti ja ostajan täytyy käydä hyväksymässä muutos. Muussa tapauksessa sen voi tehdä näppärästi Omakoira-palvelussa tai -mobiilisovelluksessa. Tällä tavalla pennun tunnistetiedot pystytään yhdistämään sen omistajaan. Jos koira esimerkiksi katoaa tai varastetaan, tunnistusmerkintä helpottaa löydetyn koiran tunnistamista ja ajantasaiset omistajatiedot omistajan löytämistä (Kennelliitto).

Mitä ovat jalostussuositukset?

Jalostussuositusten tarkoitus on nostaa esille niin kasvattajille kuin pennunostajille niitä seikkoja, joita jalostustyössä olisi toivottavaa huomioida. Jalostussuositukset perustuvat rodun voimassa olevaan jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO) ja ne täydentävät perinnöllisten vikojen vastustamisohjelmaa (PEVISA). 

Jalostussuositusten tarkoitus on tukea vastuullista kasvatustoimintaa, jossa rekisteröintiin vaadittavien minimivaatimusten (PEVISA) lisäksi huomioidaan myös koirien muita ominaisuuksia niin terveyden, luonteen kuin ulkomuodonkin osalta. Jalostussuositusten tavoitteena on säilyttää rotu geneettisesti mahdollisimman monimuotoisena, terveenä ja hyväluonteisena. 

Voimassa oleviin jalostussuosituksiin voit tutustua täällä.

Pentua hankkiessa on tärkeä selvittää täyttääkö kasvattajan pentue Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry:n voimassa olevat jalostussuositukset. Mikäli pentue ei täytä jalostussuosituksia kaikilta osin, pyydä kasvattajaa perustelemaan syyt suosituksista poikkeamiselle.

Halutessasi lisätietoja tai sinulla pennunostajana herää kysymyksiä jalostussuosituksiin liittyen voit olla yhteydessä yhdistyksen jalostustoimikuntaan, jalostus@pihakoirat.net.

Mikä on perinnöllisten vikojen vastustamisohjelma eli PEVISA?

PEVISA tarkoittaa rotukohtaista Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaa. Se sisältää pentujen rekisteröintiin vaikuttavia ehtoja esimerkiksi terveystutkimuksista. PEVISA-ohjelma on rotuyhdistyksen laatima ohjelma, joka on rotujärjestön sekä Suomen Kennelliiton hyväksymä.

PEVISA-ohjelmalla pyritään varmistamaan, että rodussa esiintyvät perinnölliset sairaudet saadaan hallintaan, eivätkä ne pääse runsastumaan. Jalostuksessa tulee välttää yhdistelmiä, joilla olemassa olevan tiedon mukaan on keskimääräistä suurempi riski periyttää hyvinvointia ja elinikää alentavia vikoja ja sairauksia. Ohjelman avulla voidaan myös säilyttää rodun perinnöllistä vaihtelua, jotta saataisiin estettyä haitallisten geenimuotojen kasautuminen ja tuettua rodun kestävää kehitystä.

Kun rodulla on PEVISA-ohjelma, tulee pentueen molempien vanhempien täyttää ohjelman asettamat ehdot ennen astutusta. Ehdoilla voidaan esimerkiksi rajoittaa sairaaksi todetun tai sovitun raja-arvon ylittävän tai alittavan koiran jälkeläisten rekisteröintiä, koiralle rekisteröitävien jälkeläisten määrää tai syntyvän pentueen sukusiitosastetta.

PEVISA-ohjelmissa määritellään, onko jalostuskoirien kertatutkimus riittävä vai pitääkö seulontatutkimus uusia säännöllisesti. Luustotutkimukset tehdään tyypillisesti vain kerran koiran elinaikana, kun taas esimerkiksi silmä- ja sydäntutkimukset ovat voimassa vain rajoitetun, rotukohtaisesti määritetyn ajan. Koira voidaan todeta terveeksi tutkimushetkellä, mutta se voi sairastua myöhemmin, ja siksi jalostukseen käytettävien koirien tutkimuksille on näissä sairauksissa määritelty tietty voimassaoloaika. Tuloksen muuttuessa eri tutkimuskerroilla tulee erityisesti huomioida, että huonompi tulos ei välttämättä suoraan korvaudu paremmalla, vaikka aiemman lausunnon PEVISA:n mukainen voimassaoloaikakin olisi jo päättynyt. Huonomman tuloksen korvaaminen tai kumoaminen saattaa vaatia esim. paneelikäsittelyn.

Jotta kasvattaja voi rekisteröidä PEVISA-ohjelman alaisen rodun pentueen Kennelliiton rekisteriin, pentueen vanhempien on täytettävä rotukohtaiset ehdot ellei Kennelliitto ole ennen astutusta myöntänyt kasvattajalle poikkeuslupaa.

PEVISA-ohjelman mukaiset tutkimustulokset ovat julkisia, jolloin ne ovat Kennelliiton, rotujärjestöjen, yksittäisten kasvattajien ja koiranomistajien käytössä.

Voimassa olevaan PEVISA-ohjelmaan voit tutustua täällä.

Lisätietoja PEVISA-ohjelmista ja rotukohtaisista ehdoista Kennelliiton sivuilla.

Pentua hankkiessa on hyvä selvittää täyttääkö kasvattajan pentue voimassa olevan PEVISA-ohjelman ehdot. Rekisteröinti Kennelliiton kantakirjarekisteriin (FI- ja ER-rekisterit) takaa, että pentueen vanhemmat täyttävät rekisteröinnin minimivaatimukset. Minimivaatimuksia ovat Kennelliiton koirarekisteriohjeen rajoitukset esimerkiksi nartun pentueiden maksimilukumäärästä (5), sekä rodun mahdolliset PEVISA-ohjelman vaatimukset. 

Mikäli pentue ei täytä rekisteröinnin minimivaatimuksia koira voidaan rekisteröidä Kennelliiton EJ eli Ei jalostukseen -rekisteriin. EJ-rekisteröidyn koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä ollenkaan, joten mikäli harkitset kasvattamista tai koiran jalostuskäyttöä, älä hanki EJ-rekisteröityä koiraa. 

Jos hankit EJ-rekisteriin rekisteröidyn koiran, pyydä kasvattajaa kertomaan EJ-rekisteröinnin syistä. Kasvattaja voi myös vapaaehtoisesti rekisteröidä pennun EJ-rekisteriin, vaikka PEVISA-ohjelman asettamat ehdot täyttyisivätkin. Tässä tapauksessa EJ-rekisteröinnin syynä on jalostuskäytön estävä perinnöllinen vika esim. purentavika. EJ-rekisteröity koira soveltuu yleensä hyvin lemmikkikoiraksi.

Mitä pihakoirapentu maksaa?

Pennun myyntihinnan ei tulisi koskaan olla ensisijainen valintaperuste koiranhankinnassa. Koiran hankintahinta on vain pieni osa kustannuksista, joita syntyy koiran eliniän aikana. Pelkkä pennun myyntihinnan kysyminen pentutiedustelussa ei tee vaikutusta kasvattajaan, mutta hinnasta puhuminen ei ole kuitenkaan tabu.

Pihakoirapennun hinta Suomessa on keskimäärin 1500 - 1800 euroa. Kennelliiton vakuutusarvolaskelmaa varten asetettu tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran perusarvo on 1800 € (vuonna 2022). Tämä ei kuitenkaan ole mikään suositushinta pennulle. 

Jokainen kasvattaja hinnoittelee pentunsa itse ja hinta voi vaihdella eri kasvattajien, pentueiden ja jopa pentueen eri pentujen välillä. Hintaan vaikuttavat muun muassa koiran vanhempien saavuttamat valioarvot ja koetulokset sekä mahdollinen jälkeläisnäyttö. Monesti kasvattaja saattaa myydä edullisemmin sellaisen pennun, jolla on esimerkiksi purentavirhe tai kivespuutos. Tällöin syy alennettuun hintaan tulee kirjata kauppasopimukseen. 

Pennun hinta muodostuu eri tavoin kasvattajasta riippuen. Osa kasvattajista on arvonlisäverovelvollisia, jolloin pennun hintaan on lisätty alv 24%. Pennun hintaan saattaa kasvattajasta riippuen kuulua myös jotain muuta itse koiran lisäksi. Hintaan saattaa sisältyä esimerkiksi hoitokuluvakuutus ensimmäiseksi vuodeksi tai vaikkapa terveystarkastuspantti, jonka osuuden kasvattaja palauttaa ostajalle sen jälkeen, kun koiralle on yli 12 kuukauden iässä suoritettu viralliset PEVISA-terveys-tutkimukset. Mikäli pennun hinta poikkeaa olennaisesti keskimääräisestä hintatasosta, on hyvä selvittää kasvattajalta mihin pennun hinta perustuu. 

Entäpä se sijoituskoira?

Vain harvalla suomalaisella koirankasvattajalla on mahdollisuutta pitää kotonaan suurta koiralaumaa ja kasvatustyön jatkuvuuden takia kasvattaja sijoittaa usein pentueiden lupaavimmat yksilöt. Sijoituskoira voi myös olla kasvattajan varta vasten jalostuskäyttöön toiselta kasvattajalta hankkima lupaava yksilö. Sijoituskoirien avulla kasvattaja varmistaa myös kasvatustyönsä laadun ja turvaa sen, että hänellä on käytössään riittävästi jalostuskoiria, jotta myös karsintaa jalostusvalinnoissa on mahdollista tehdä.

Sijoitussopimus solmitaan kasvattajan (luovuttaja) ja sijoituskodin (vastaanottaja) kesken. Sijoitussopimus on koiran kauppa lykkäävin ehdoin. Luovuttaja on sijoitussopimuksen voimassaoloajan koiran virallinen omistaja ja jalostusoikeuden haltija ja sijoitusperhe koiran haltija. Vastaanottaja maksaa pennusta vakuusmaksun luovuttajalle, joka on enintään puolet koiran kauppahinnasta. Vakuusmaksu palautetaan vastaanottajalle, kun sopimus on täyttynyt. 

Voit tutustua Kennelliiton vakiosopimuslomakkeisiin täällä.

Sijoituskoira saattaa tarjota rodusta kiinnostuneelle ponnahduslaudan aktiiviseen koiraharrastukseen. Kasvattajan ensisijaisena intressinä koiran sijoittamisessa on jalostuksellinen. Kasvattaja toivoo, että tänään sijoitettu koira voi jatkaa sukuaan 2-3 vuoden kuluttua.

Sijoitussopimuksen kesto on useita vuosia ja se vaatii onnistuakseen kummankin osapuolen joustavuutta ja yhteistyökykyä sekä halua toimia koiran ja koko rodun parhaaksi.

Sopimusajan umpeuduttua koiran omistus- ja jalostusoikeus siirtyvät vastaanottajalle, olipa koiralla teetetty sopimuksen mukainen määrä pentueita tai ei.  Mikäli luovuttaja päättää jostain syystä jättää jalostusoikeutensa käyttämättä, voidaan sopimus purkaa myös ennen määräaikaa. Tässä tapauksessa maksettu vakuusmaksu jää luovuttajalle ja koiran omistusoikeus siirtyy vastaanottajalle. 

Sijoituskodin tehtävänä on huolehtia koiran arkipäivän tarpeista ja saa sijoitussopimuksella koiran hallintaoikeuden. Kulujen jaossa noudatetaan seuraavaa sääntöä: 

• Luovuttaja vastaa jalostuskäyttöön liittyvistä kuluista (viralliset terveystarkastukset (PEVISA), astutusmaksu, nartun lisäruokinta kanto- ja tiineysaikana, näyttely- ja koemaksut, yms.).
• Vastaanottaja vastaa koiran tavanomaisesta hoidosta aiheutuvista kuluista (mm. ruokinta, vakuutukset, sairaskulut, rokotukset yms).

Vastaanottajan velvollisuudet

Vastaanottajan on ymmärrettävä, että sijoituskoira ei ole ”ilmainen koira” vaan sijoitussopimus tuo mukanaan myös velvollisuuksia ja koirasta aiheutuvat kulut ovat sen kotiin saapumisen jälkeen samaa luokkaa kuin omaksi ostetunkin koiran. Vastaanottajan on luettava sopimus huolella ennen siihen sitoutumista.

Sijoituskoiraa hoidetaan luovuttajan antamien ohjeiden mukaan aivan kuin omaksikin ostettu koiraa. Koirasta on huolehdittava niin, että se on hyvässä kunnossa; koira ei ole liian laiha eikä liian lihava. Koiralle on annettava vähintään peruskoulutus kuten opettaa kulkemaan hihnassa, sosiaalistaa erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin sekä totuttaa käsittelyyn, hampaiden näyttämiseen ja tavanomaisiin hoitotoimenpiteisiin kuten kynsienleikkaamiseen. Narttukoiran kohdalla vastaanottajan tulee ilmoittaa luovuttajalle jokaisesta juoksuajasta heti niiden alettua.

Luovuttajan velvollisuudet

Luovuttajan tärkeimpänä tehtävänä on löytää sijoituskoiralle paras mahdollinen vastaanottaja. Luovuttajan tulee avoimesti kertoa mitä hän odottaa sijoitussopimukselta ja mitä se vaatii koiran vastaanottajalta. Luovuttajan on ilmoitettava vastaanottajalle hyvissä ajoin siitä, milloin hän on aikeissa viedä koiran esimerkiksi näyttelyyn tai milloin narttu on tarkoitus astuttaa tai urosta ollaan käyttämässä jalostukseen.

Luovuttajan on annettava vastaanottajalle riittävän kattavat hoito- ja ruokintaohjeet kirjallisesti.

Yksi tärkeimmistä luovuttajan velvollisuuksista on olla käyttämättä sijoituskoiraa jalostukseen, jos se ei ole riittävän tasokas jalostuskoiraksi. On huomattavasti vaikeampaa jättää käyttämättä kuin käyttää koiraa jalostukseen. Sijoitussopimusta tehdessään luovuttajan onkin jo varauduttava siihen, ettei sijoitettu pentu välttämättä täytä kaikkia hyvän jalostuskoiran kriteereitä.

Tee aina kirjallinen sopimus

On suositeltavaa aina tehdä kirjallinen sopimus olipa kyseessä sitten sopimus koiran kaupasta tai koiran sijoittamisesta.  Kennelliiton kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneet kasvattajat ovat sitoutuneet siihen, että he tekevät koiraa myydessä tai sijoittaessa molemmille osapuolille kohtuullisen sopimuksen käyttäen ensisijaisesti Kennelliiton vakiosopimuslomakkeita.

Suomessa on sopimusvapaus. Tutustu huolellisesti sopimukseen, jota olet allekirjoittamassa. Allekirjoittamalla sopimuksen sitoudut noudattamaan sen ehtoja. Varmistu siitä, että ymmärrät mihin sopimuksen allekirjoittamalla sitoudut. Mikäli sopimuksessa on jokin kohta, jota et ymmärrä, kysy asiasta kasvattajalta. Voit kysyä neuvoa tarvittaessa myös esimerkiksi rotuyhdistyksen jalostustoimikunnalta.

Jos sopijaosapuolet sopivat keskenään mahdollisista lisäehdoista, on tärkeä ymmärtää ehdot tarkasti niin sisällöltään kuin tarkoitukseltaankin. 

Kennelliittoon rekisteröidyn pennun kauppahintaan kuuluu rekisteritodistus. Ilman rekisteritodistusta ei voi olla varma pennun tai sen vanhempien alkuperästä. Tavallisesti rekisteritodistus luovutetaan ostajalle kaupantekohetkellä, mutta kuitenkin viimeistään kahden (2) kuukauden kuluessa omistusoikeuden siirtymisestä.

Sijoituskoiran luovuttajalla on oikeus pitää koiran rekisteritodistus hallussaan, kunnes koiran omistusoikeus on siirtynyt sijoituskoiran vastaanottajalle sopimuksen täytyttyä tai sopimuksen muuten purkautuessa. Sijoituskoiran vastaanottajalla on kuitenkin oikeus saada kopio rekisteritodistuksesta.

Voit tutustua Kennelliiton vakiosopimuslomakkeisiin täällä.

Pihakoira ulkomailta?

Kiinnostaako pennun hankinta Ruotsista, Tanskasta tai Norjasta? 

Ensimmäistä koiraa etsivälle sopivan tuontikoiran löytäminen ja tuonti voi olla hieman haastavaa, sillä hyvän tuontikoiran saaminen edellyttää tietämystä rodusta ja luotettavan kasvattajan löytämistä. Ruotsin ja Norjan Kennelliitoilla on avoimet jalostustietokannat kuten Suomessakin, joista löytyvät tiedot kaikista rekisteröidyistä koirista, niiden terveydestä, koe- ja näyttelytuloksista sekä mahdollisista aiemmista pentueista sekä pentuesisaruksista. Tanskassa tietokanta on vain Tanskan Kennelliiton jäsenten saatavilla. Tietokantoja kannattaa hyödyntää arvioitaessa eri yhdistelmiä. 

Hyvä lähtökohta pennun etsintään ovat kunkin maan rotuyhdistysten nettisivut ja pentulistat sekä kunkin maan kennelliiton ylläpitämät kaikille roduille avoimet pentulistat. Rotuyhdistysten ja kennelliittojen listoilla ilmoitetut pennut ovat puhdasrotuisia ja rekisteröityjä. Etenkin Tanskassa ja Ruotsissa on myynnissä paljon myös rekisteröimättömiä pentuja, joita usein kaupataan erinäisillä myyntisivustoilla ja -palstoilla. Varmistu siis siitä, että olet tuomassa tuontimaan kennelliittoon rekisteröityä pentua, jotta voit rekisteröidä sen tuontikoirana Suomen Kennelliiton rekisteriin.

Maakohtaiset rekisteröintiehdot ja jalostussuositukset poikkeavat paljon suomalaisista, joten esimerkiksi jalostukseen käytettäviä koiria ei useinkaan tutkita terveyden osalta yhtä laajasti kuin Suomessa. Arvioi siis kuinka suuren riskin otat hankkiessasi pennun yhdistelmästä, jonka suvusta ei juurikaan ole virallisia terveystutkimustietoja tai muita tietoja saatavilla verrattuna Suomesta hankittuun pentuun. Primaarisen linssiluksaation osalta kasvattajat ulkomailla ovat viime aikoina kunnostautuneet asiassa niin Tanskassa kuin Ruotsissakin ja useimmat jalostukseen käytetyistä koirista testataan PLL:n suhteen geenitestillä.

Kannattaa huomioida se, että yhteistyö ulkomaalaisen kasvattajan kanssa voi olla hankalampaa esimerkiksi kielimuurin tai pitkän välimatkan vuoksi. Pohdi siis kuinka paljon ja millaista yhteistyötä toivoisit kasvattajalta saavasi ja saatko ulkomaalaiselta kasvattajalta tukea ja apua, jos sinulla ilmenee kysymyksiä tai haasteita pennun kasvaessa tai vaikkapa sairastuessa? Kiinnitä myös kasvattajaa valitessa huomiota pennun kasvu- ja elinolosuhteisiin samalla tavalla kuin olisit hankkimassa pentua Suomesta. On suositeltavaa, että käyt tutustumassa kasvattajaan, pentujen emään, pentuihin sekä pentueen elinolosuhteisiin ennen pennun luovutusta.

Koiranpennun tuontiin liittyy myös tuontisääntöjä, joista vastuu on ostajalla. Koiranpennun tuontia ulkomailta säätelee Suomen lainsäädäntö. Tuontimääräykset voivat vaihdella tuontimaasta riippuen, ne perustuvat lainsäädäntöön ja ovat ehdottomia. Kannattaa muistaa, että jos tuontimääräyksiä rikotaan, voi seurauksena olla koiran palauttaminen lähtömaahan tai ikävimmillään koiran lopetus. Myös Suomen Tullilla on omia määräyksiä tuontiin liittyen. Kannattaa varautua mahdollisiin tullimaksuihin, veroihin ja selvittää niiden suuruus etukäteen. Ajantasaisista tuontimääräyksistä löydät tietoa Tullin ja Ruokaviraston nettisivuilta.