Ohjeita

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran jalostus

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on harvinainen rotu, jonka edustajia löytyy maailmasta noin 5 000 yksilöä. Suomessa on vuosina 1989–2015 rekisteröity 1 107 pihakoiraa. Rotu on myös geneettisesti hyvin pieni, lähtöisin vain muutamasta kymmenestä yksilöstä, eli eri sukulinjoja löytyy koko rodusta todella niukasti. Rodun kasvattamisen haasteena/tavoitteena on säilyttää pihakoira terveenä, vilkkaana, ystävällisenä ja käyttökelpoisena maatila-, harrastus- ja seurakoirana, ulkomuotoakaan unohtamatta.

Jos sinulla on pennun hankinta tai koirasi pennuttaminen mielessä, ole ystävällinen ja lue seuraavat ohjeet.

Kennelliiton yleinen jalostusstrategia

Ohjeita nartun omistajalle

Kun lähdet teettämään pihakoiranartullasi pentuja eli kasvattamaan, tarvitset kaiken mahdollisen tiedon koirasi sukulaisista, varsinkin niiden terveydestä. Sinun tulee osata arvioida, onko oma koirasi luonteeltaan ja muiltakin ominaisuuksiltaan sovelias suvun jatkamiseen. Sinulla tulee olla mahdollisuus paneutua pienten pentujen hoitoon, kykyä arvioida tarjottavien kotien soveliaisuus pennuille ja halua ja kykyä auttaa pentujen omistajia pulmissa koiriensa kanssa vielä vuosienkin jälkeen. Ennen kasvattamisen alkamista on hyvä käydä kasvattajakurssi, kursseja järjestävät kennelpiirit.

Vain ja ainoastaan kasvattaja on vastuussa myymistään pennuista, hänen tulee kertoa pennun ostajalle rodun erityispiirteistä sekä rodussa esiintyvistä sairauksista ja vioista. Koiranpentujen kaupan vastuita ja oikeuksia säätelevät kauppa- ja kuluttajansuojalait. Kasvattajan tulee olla allekirjoittanut Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumus ja noudattaa Suomen Kennelliiton sääntöjä ja ohjeita.

Kasvattajan toivotaan olevan myös rehellinen ja poistavan jalostuksesta koiran, jos se jättää pentuihinsa merkittävästi jotain sairautta tai virhettä.

Jalostukseen toivotaan käytettävän mahdollisimman tervettä ja hyväluonteista narttua edellyttäen että, se täyttää jalostussuositukset ja PEVISA-säännön.

Pentuetta suunnitellessa huomioithan vielä seuraavat seikat:

  • Töpöhäntäisten koirien rekisteröinti
  • Kahden töpö-/lyhythäntäisen koiran yhdistäminen on kiellettyä.
  • Jotta rodun kantaa saadaan suvullisesti laajennettua, yhdellä koiralla saisi olla korkeintaan 25 jälkeläistä, mieluummin vähemmän.
  • Sama yhdistelmä saisi jättää jälkeensä korkeintaan 10 pentua ja sisaruksille tulee aina mahdollisuuksien mukaan käyttää erisukuisia tai ainakin eri kumppaneita.
  • Virheelliset (esim. häntämutka, purentavika) pennut voidaan rekisteröidä EJ-rekisteriin
  • Kasvattajan on varauduttava pentuetta teettäessä moniin kuluihin, terveystutkimukset, näyttelyt, astutusmaksu, tunnitusmerkintäkulut, eläinlääkärintarkastutkulut, rekisteröintikulut, madotus- ja ruokintakulut.
  • Varmista, että et yhdistä kahtaa primäärisen linssiluksaation kantajaa toisiinsa. PLL-testut koirattietoa silmäsairauksista

Jalostukseen liittyvissä asioissa saat neuvoja jalostustoimikunnalta.
Jalostustoimikunnan yhteystiedot

Facebook-ryhmä pihakoiran kasvatuksesta kiinnostuneille. 

HUOM! Ryhmä on avoin vain rotuyhdistyksen jäsenille.

Pentueseurantalomake

Kasvattajia pyydetään täyttämään pennuista pentuetietolomake syntyneistä pentueista. Pentuelomakkeella jalostustoimikunta kerää tärkeää tietoa pihakoirapentueista ja koostaa niistä tilastoja sekä julkaisee niitä myöhemmin sekä jäsenlehti Pihauksessa että nettisivuilla.

Ohjeita uroksen omistajalle

Jalostukseen toivotaan käytettävän mahdollisimman tervettä ja hyväluonteista urosta edellyttäen että, se täyttää jalostussuositukset ja PEVISA-ehdon

Koska uros pystyy astumaan myös vanhemmalla iällä, niitä toivotaan säästettävän käytettäväksi jalostukseen myös myöhemmin.

Uroksen omistajalla on aina päätösvalta uroksensa käytöstä. Urosta ei tulisi antaa huonokuntoiselle tai luonteeltaan epätyypilliselle nartulle. Hänen tulee varmistaa, että astutettava narttu täyttää jalostusyksilön vähimmäissuositukset. Uroksen omistajan toivotaan olevan myös rehellinen ja poistavan jalostuksesta koiran, jos se jättää pentuihinsa merkittävästi jotain sairautta tai virhettä.