Tietoa rodusta

Rotumääritelmä

Pihakoirien värit

Suomalaisia pihakoiria

Historia

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on harvinaisuus, kallisarvoinen perintö täynnä Ruotsin ja Tanskan kulttuurihistoriaa. Pihakoira (Gårdshunden) kuten harrastajat sitä kutsuvat, on lähtösin Tanskasta ja Etelä-Ruotsista, jossa sitä luultavasti on ollut maatiloilla jo 1700-1800 luvulla. Tällä pienellä koiralla oli monia tehtäviä maalaistalon pihapiirissä. Se piti pihapiirin puhtaana rotista ja muista pikkujyrsijöistä. Ajoi ketut pois kanaloista. Se oli mukana lasten leikeissä ja aina valmis pieniin kepposiin. Pihakoirista kerrotaan tarinoita kuinka ne ovat saattaneet lapsen kouluun, odotelleet koulun liepeillä ja kulkeneet sitten yhdessä illalla kotiin.

Kaupunkilaistumisen myötä 1900-luvun puolivälissä rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon, mutta onneksi ruotsalaiset ja tanskalaiset kasvattajat elvyttivät rodun ja se hyväksyttiin vuonna 1987. Ensimmäinen pihakoira tuotiin Suomeen vuonna 1989 ja nyt rodun edustajia on Suomessa yli sata kpl.

Luonne

Luonteeltaan pihakoira on iloinen, valpas, ystävällinen ja älykäs. Se on erittäin nopea oppimaan ja siltä löytyy yleensä yhteistyökykyä ja -halua. Pelkäksi sohvakoiraksi se ei sovi, sillä se viihtyy mukana perheen jokapäiväisessä toiminassa ja siitä saa hyvän kaverin pidemmällekin lenkille. Rodulle sopivia lajeja ovat agility, tottelevaisuuskoulutus, raunio, jälki jne. Aina ei tarvitse harjoituskentälle kuitenkaan lähteä, pääasia että koiran kanssa touhutaan.

Ulkonäkö

Pihakoiran vallitseva väri on valkoinen, jossa on yksi- tai usean värisiä läiskiä. Koko on 32-35cm nartuilla ja 34-37cm uroksilla. Turkki on lyhyt eikä vaadi paljoa hoitoa, riittää kun sualla poistaa irtokarvat. Hoitotoimenpiteet supistuvat koiran normaaliin terveydenhoitoon, pesuun, hampaiden ja korvien puhdistukseen, kynsien leikkuuseen sekä tasapainoisesta ruokinnasta ja riittävästä liikunnasta huolehtimiseen.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira kuuluu FCI:n roturyhmään 2.

 

Teksti: Mia Satamo