Muut sairaudet

Epilepsia

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Se on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee, ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Kohtaus voi esiintyä myös paikallisena, jolloin vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi koiran raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisalkuinen kohtaus voi laajeta yleistyneeksi kohtaukseksi. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtöpaikasta aivoissa ja sen leviämisestä.

Epilepsiatapauksia on tiedossa seitsemän, ja näistä ainakin kolme on lopetettu sairauden vuoksi. Epilepsiadiagnoosit on tehty nuorilla koirilla, eikä kohtausten aiheuttajaksi ole löytynyt selkeää syytä. Epileptikkoa ei pidä käyttää jalostukseen, ja epilepsian esiintyminen koiran sukulaisissa on syytä ottaa huomioon mahdollista koiran jalostuskäyttöä arvioidessa.

Allergiat ja iho-ongelmat

Pihakoirilla on diagnosoitu useita allergiatapauksia tai allergisia reaktioita. Allerginen reaktio on elimistön yliherkkyysreaktio. Usein allergiat esiintyvät atopiana eli ihon punoituksena ja kutinana erityisesti taipeissa, kainaloissa, vatsassa, varpaiden välissä ja hännänjuuressa. Toistuvat korvatulehdukset ovat eräs tavallisimmista atoopikon iho-oireista. Allergiseen reagointiin voi myös liittyä suolisto- sekä silmäoireita. Koiran kutinan syy on selvitettävä huolellisesti. Jos muuta selittävää syytä ei löydy ja koiralla on atopiadiagnoosin tekemiseen oikeuttavat oireet, koiralle tehdään joko ihotesti tai allergiavasta-aineita etsitään verestä. Koiran atopian hoitoon käytetään monia eri hoitomuotoja. Kaikkein tärkein on allergeenialtistuksen vähentäminen esim. toistuvien pesujen ja ympäristön saneerauksen avulla. Jollei näiden toimenpiteiden ja sekundaaristen bakteeri- ja hiivatulehdusten hallinnalla päästä riittävään lopputulokseen, voidaan allergiatestin tulosten perusteella aloittaa siedätyshoito tai lääkehoito. Koska allergiataipumista pidetään periytyvänä, selvästi allergista tai atooppista yksilöä ei saa käyttää jalostukseen.

Iho-ongelmat
Pihakoirilla esiintyy joskus iho-ongelmia. Usein vähäiset iho-ongelmat liittyvät koiran pentu- ja nuoruusaikaan ja häviävät iän myötä. Satunnaisia kutinoita ja tassujen nuolemisia esiintyy. Jatkuvat tai vuosittaiset ongelmat ovat kuitenkin harvinaisia.
Demodikoosi eli sikaripunkki
Suomessa on todettu yksittäisiä tapauksia. Sikaripunkki on pieni ulkoloinen, joka elää koiran karvatupessa. Leviäminen tapahtuu emolta pennulle ensimmäiseten elinvuorokausien aikana, myöhemmin tauti ei tartu. Pieniä määriä sikaripunkkeja voi esiintyä myös terveella oireettomalla koiralla. Sikaripunkki aiheuttaa iho-oireita, jotka ovat karvanlähtö, punoitus, hilseily, ihon tummuminen, tulehtuminen, kutina jne. Paikallisen demodikoosin oireita ovat pienet ihomuutokset yleensä pään ja raajojen alueella. Se esiintyy yleisemmin alle vuoden ikäisillä koirilla, ja paranee itsestään 1–2 kuukauden kuluessa. Sikaripunkkia voi esiintyä myös korvatulehduksen aiheuttajana. Pentuiän paikallinen demodikoosi voi levitä yleistyneeksi, jolloin esiintyy laajalle levinneitä ihottuma-alueita ja yleisoireita (väsymys, kuumeilu, ruokahaluttomuus, imusolmukkeiden suurentuminen). Demodikoosia sairastavaa narttua ei saa käyttää jalostukseen, eikä yleistynyttä demodikoosia sairastavaa urosta.
Korvatulehdukset
Pihakoirilla esiintyy joskus korvatulehduksia. Osalla koirista näitä esiintyy vain pentuaikana, ja oireilu loppuu koiran aikuistuessa. Usein oireilun syynä on hiivan aiheuttama tulehdus, mutta myös bakteerit voivat aiheuttaa tulehdusta. Ahtaat korvakäytävät, allergia tai atopia voivat joskus aiheuttaa korvatulehdusta. Ongelman vakavuudesta ja toistuvuudesta riippuu, miten korvatulehdusia sairastaneiden koirien jalostuskäyttöön pitäisi suhtautua.

Kasvaimet

Histiosytooma
Histiosytoomakasvaimen aiheuttaa ihosolujen epänormaali kasvu. Se on muodoltaan pyöreä ja selkeärajainen, ja siksi siitä käytetään myös nimeä ihon pyörösolukasvain. Histiosyytti tarkoittaa kudostensyöjäsolua. Histiosytoomakasvain voi tulla minkä ikäiselle koiralle tahansa. Tavallisimmin niitä kuitenkin tulee alle kolmevuotiaille koirille. Sukupuolella ei ole väliä. Nuorella koiralla histiosytoomakasvain löytyy yleisimmin koiran päästä, kaulasta tai korvalehdistä, mutta ne voivat ilmestyä mihin tahansa muuhunkin kehon osaan. Iäkkäämmillä koirilla ne ilmestyvät pään lisäksi melko yleisesti myös tassuihin. Tyypillistä histiosytoomakasvaimille on, että ne kasvavat nopeasti. Ne ovat muodoltaan pieniä, pyöreitä ja karvattomia. Toisinaan ne saattavat tulehtua ja märkiä, mutta yleensä ne ovat kivuttomia. Pääasiassa ne ilmestyvät yksitellen, mutta joissain tapauksissa saattaa ilmetä useampikin kasvain samaan aikaan. Kasvaimen voidaan antaa elää oma elämänsä loppuun asti tai ne voidaan poistaa kirurgisesti, jos ne ovat sellaisessa paikassa, että ne haittaavat koiraa. Tulehtunutta ja märkivää ihokasvainta voidaan hoitaa antibiootein. Histiosytoomat eivät yleensä uusiudu siihen kohtaan mistä ne on poistettu kirurgisesti, mutta muualle niitä voi toki tulla. Suomessa on tiedossa muutamia tapauksia.
Nisäkasvaimet
Koiran nisäkasvaimet (maitorauhaskasvain) ovat tavallisimpia koiran kasvaimia. Nisäkasvaimia esiintyy yleisimmin vanhoilla leikkaamattomilla nartuilla. Alle 5-vuotiailla koirilla nisäkasvaimet ovat harvinaisia ja lähes aina hyvänlaatuisia. Koirien nisäkasvaimista noin puolet on hyvälaatuisia ja puolet pahalaatuisia. Hormonaaliset tekijät ovat suurin riski koiran nisäkasvainten kehittymiselle. Nartun sterilointi nuorena, mieluiten ennen ensimmäistä kiimaa, on tehokkain tapa ehkäistä nisäkasvaimia. Nisäkasvain on useimmiten kahdessa takimmaisessa nisässä. Alkuvaiheessa kasvain on selkeärajainen pyöreä patti. Kehittyessään kasvain tuntuu kiinteältä muhkuralta tai useasta muhkurasta muodostuneelta rykelmältä. Useimmissa tapauksissa kasvaimia on enemmän kuin yksi. Koiran yleiskunto laskee yleensä vasta, kun kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä, joten koiran olemuksesta ei voi päätellä sen sairastumista. Pahanlaatuinen koiran nisäkasvain lähettää etäpesäkkeitä läheisiin imusolmukkeisiin tai keuhkoihin. Myös maksasta, munuaisista, munasarjoista ja luustosta voidaan löytää etäpesäkkeitä. Koiran nisäkasvain tai -kasvaimet poistetaan yksinkertaisella leikkauksella. Ne maitorauhaset poistetaan, joihin kasvain on levinnyt. Tarpeen mukaan poistetaan myös niiden viereiset imusolmukkeet, etenkin pinnallinen nivusimusolmuke. Koiran maitorauhaset ja niihin liittyvät imusolmukkeet sijaitsevat ihonalaisesti, joten leikkauksesta toipuminen on yleensä nopeaa. Suomessa on tiedossa kaksi tapausta.

Muut

Napatyrä
Napatyrä johtuu navan seudun vatsan seinämän puutteellisesta sukeutumisesta. Napatyrä huomataan muutaman viikon ikäisellä pennulla pehmeänä ‘pattina’ navan kohdalla. Useimmiten napatyrä sisältää vain kuroutunutta rasvapitoista vatsakalvoa. Napatyrä voi olla myös suurempi, ja siinä voi olla suolen osia. Napatyrää pidetään synnynnäisenä perinnöllisenä vikana ja useimmiten napatyrä on todettavissa jo luovutusiässä. Napatyrää esiintyy pihakoiralla jonkin verran. Yksilöä, jolla on napatyrä, ei tulisi käyttää jalostukseen.
Anaalirauhasongelmat
Vuosina 2011‒2014 terveyskyselyyn vastanneista tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran omistajista 15 % ilmoitti koiransa kärsivän jossain määrin anaalirauhasongelmista ja käyttävänsä koiraansa näiden vaivojen vuoksi eläinlääkärissä vähintään kerran vuodessa.

Koiran anaalirauhaset sijaitsevat noin klo 5 ja 7 kohdilla peräaukon ympärillä ja erittävät anaalirauhaseritettä. Anaalirauhaset eivät aina tyhjene toivotusti eläimen ulostaessa. Joskus liian pehmeä uloste ei riitä aiheuttamaan riittävästi painetta rauhasiin niin, että ne tyhjentyisivät. Eritteen koostumus voi myös muuttua paksummaksi, jolloin anaalirauhastiehyet tukkeutuvat helposti. Anaalirauhasten täyttyminen ja tiehyiden tukkeutuminen saattaa aiheuttaa tulehduksen ja takapään alueen kipua koiralle.

Anaalirauhasten tulehtuminen on yleisempää pienikokoisilla koirilla. Anaalirauhasen täyttymistä tai tulehdusta voi epäillä, jos koira oireilee haistelemalla peräaukon aluetta normaalia enemmän, pyrkii hankaamaan takapäätään maata tai mattoja vasten tai kipuilee ulostaessaan. Jos koira vetää takapuoltaan maata vasten, iho peräaukon ympärillä on rikkoutunut, punoittaa, turvonnut tai kuumottaa, on kyseessä todennäköisesti tulehdus, ja koira on syytä viedä eläinlääkäriin. Ensiapuna voi peräaukon aluetta suihkutella haalealla vedellä muutamana päivänä. Tulehtuneita anaalirauhasia ei saa yrittää tyhjentää kotona, koska anaalirauhanen saattaa revetä ja tällöin tulehduserite tyhjenee ympäröivään kudokseen ja saattaa aiheuttaa vakavan tulehduksen kudoksessa. Olisi myös hyvä, että eläin ei pääsisi hankaamaan tai nuolemaan tulehdusaluetta.

Hoitona eläinlääkäri tyhjentää rauhaset ja saattaa määrätä tarvittaessa antibioottia ja kipulääkettä. Usein anaalirauhaset joudutaan huuhtelemaan rauhoituksessa. Jos koiran anaalirauhaset vaivaavat toistuvasti, on ne mahdollista poistaa leikkaamalla.

Koiran ulosteen tulisi olla riittävän kovaa ja kiinteää, jotta anaalirauhaset tyhjentyisivät kunnolla. Tähän voidaan vaikuttaa ruokavaliolla. Ruuansulatus ei toimi optimaalisesti, mikäli uloste on jatkuvasti löysää. Yleisimmät syyt löysiin ulosteisiin ovat sopimaton ruoka, riittämätön kuitujen määrä ja stressi. Tarkkailemalla oman lemmikin vointia ja kokeilemalla eri ruokia löytää yleensä sille parhaan ruokinnan. (Univet 2015.)