Muut luuston sairaudet

Legg-Calve-Perthes

Legg-Perthes eli reisiluun pään avaskulaarinen tai aseptinen kuolio on sairaus, jota tavataan etenkin terrieri- ja kääpiöroduilla, mutta myös muilla pienillä roduilla. Sairaus johtaa reisiluun pään kuolioitumiseen alueen verenkierron häiriöiden vuoksi. Kuolioituneen luun tilalle muodostuva uudisluu on hyvin haurasta ja murtuu helposti. Nivelmurtuminen ja uudisluun muodostumisen seurauksena nivelen muoto muuttuu, mikä puolestaan johtaa nivelrikkoon. Sairauden oireet ilmaantuvat usein 4–11 kuukauden iässä ontumisena, joka on aluksi lievää ja pahenee vähitellen. Joskus ontuminen havaitaan äkillisesti tapaturman yhteydessä. Koira aristaa lonkkanivelen taivutusta ja nivelen liikerata on rajoittunut. Kipu alueelle aiheutuu alueelle kehittyneestä nivelrikosta sekä kuolioituneen luun murtumista. Pidempään jatkunut ontuminen aiheuttaa myös jalassa lihaskatoa, mikä johtuu jalan käyttämättömyydestä. Sairaus voi esiintyä molemmissa lonkissa tai rajoittua vain toiseen lonkkaan. Molemminpuolisessa sairaudessa ontuminen voi olla vaihtelevaa tai jatkuvasti pahempaa toisessa jalassa. Suurin osa tapauksista on toispuoleisia.

Diagnoosi voidaan varmistaa röntgenkuvauksen avulla. Oireiden alkaessa muutokset ovat jo näkyvissä, mutta ne voivat olla vähäisiä, ja muutosten näkymisen edellytyksenä on hyvänlaatuiset röntgenkuvat. Röntgenlöydöksiä ovat reisiluun päässä olevat röntgenköydät pesäkkeet, lyhentynyt ja paksuuntunut reisiluun kaula, litistynyt ja epätasainen reisiluun pää ja leventynyt nivelrako. Hoitona on leikkaus, jossa reisiluun pää ja kaulaosa poistetaan. Reisiluun pään poistosta ei yleensä ole haittaa pienillä koirilla, sillä kevyen koiran lihasmassa pystyy pitämään lonkan alueen vakaana, ja koira pystyy yleensä elämään normaalia koiranelämää leikkauksenkin jälkeen. On kuitenkin syytä muistaa, että sairaus on todella kivulias ja leikkauksesta toipuminen voi kestää pitkään.

Legg-Perthes on perinnöllinen sairaus. Koiria, joilla on Legg-Perthes ei saa käyttää jalostukseen. Suomessa on neljä todettua tapausta.

Kyynärniveldysplasia
Kyynärnivelen kasvuhäiriö eli ED on kasvuhäiriö, jossa kyynärnivelessä on nivelrikkoon viittaavia muutoksia, epämuodostusta tai rappeutumismuutoksia. Sairaus ilmenee usein ontumisena kasvuiässä. Suomessa on 128 kyynärkuvattua koiraa, joiden tulokset ovat olleet yhtä lukuunottamatta 0/0 eli terveet.

Kyynärnivellausunnot, syntymävuosi

Välimuotoinen lanne-ristinikama
Välimuotoinen lanne-ristinikama eli LTV on synnynnäinen ja perinnöllinen sairaus. LTV tarkoittaa nikamaa, jossa on piirteitä sekä lanne- että ristinikamasta, ja muutos voi olla symmetrinen tai epäsymmetrinen. Lisäksi joillakin koirilla lannerangan nikamien lukumäärä on poikkeava; normaalin seitsemän sijaan koiralla onkin kahdeksan tai kuusi lannenikamaa. LTV altistaa lanne-ristiluuliitosalueen aikaiselle rappeutumiselle, mikä voi aiheuttaa kipuja takaselkään tai pahimmillaan takaraajojen halvausoireita. LTV:n periytymismekanismia ei vielä tunneta. Suomessa on muutamia selkäkuvattuja koiria, joista yhdellä on todettu vakavimman asteen lanne-ristinikama, LTV4.
Häntämutka
Häntämutka liittyy luunmuodostuksen häiriöihin ja hyvin harvinaisissa tapauksissa koiralla, jolla on synnynnäinen häntämutka saattaa olla myös muita luun muodostuksen häiriöitä kuten alaleuan surkastumista, selkärangan nikamamuutoksia ja niveldysplasiaa. Diagnoosin varmistaa röntgenkuvaus. Varmin tulos saadaan, kun koira kuvataan kasvukauden päättyessä eli n. 8–12 kuukauden iässä. On tärkeä huomata, että pihakoirilla sallitun töpöhännän aiheuttavaan T-box-mutaatioon voi kuulua häntämutka.
Varvasanomalia
Useilla pienikokoisilla koiraroduilla tavataan perinnöllistä varvasanomaliaa, jossa yleensä eturaajan tai eturaajojen uloimmat varpaat surkastuvat nuorella iällä. Viallinen varvas on selvästi muita lyhyempi, ja siitä saattaa puuttua yksi nivelväli. Vika todetaan usein 3‒6 kuukauden iässä. Toisinaan vika esiintyy myös muissa kuin etujalkojen uloimmissa varpaissa. Anomalia voi vakavuusasteestaan riippuen altistaa nivelrikolle ja vaikeuttaa koiran liikkumista. Tanskalais-ruotsalaisella pihakoiralla on Suomessa tiedossa kaksi varvasanomaliatapausta.
Purenta, hammaspuutokset ja hampaiden kasvuhäiriöt
Pihakoiralla kuuluu olla leikkaava purenta, mutta tasapurentakin sallitaan. Lisäksi esiintyy ala- sekä yläpurentaa. Sanotaan, että pihakoiran historiassa on lyhyt ajanjakso, jolloin on jopa suosittu jalostuksessa alapurentaisia koiria, koska luultiin, että koira olisi silloin parempi rotanpyydystäjä. Lievä purentavika on lähinnä kosmeettinen ongelma, mutta vakavammissa tapauksissa voidaan joutua poistamaan tai hiomaan koiran hampaita, jotta leuat asettuvat normaalisti. Purentavikoja voivat aiheuttaa hampaiden asentovirheet tai leukaluiden epäsuhtainen pituus toisiinsa nähden. Leukaluuperäiset purentaviat ovat yleensä perinnöllisiä, mutta niiden periytymiskaavaa ei tunneta.

Hammaspuutokset ovat pihakoiria ja useita muitakin koirarotuja vaivaava vika. Hammaspuutokset ovat useimmiten yksittäisiä välihampaan puutoksia, eivätkä haittaa koiran normaalia elämää. Hammaspuutokset kuitenkin tapaavat kertaantua, mikäli niihin ei kiinnitetä jalostuksessa huomiota. Seurannan kannalta olisi tärkeää, että näyttelyssä kaikki purentavajavuudet huomioitaisiin arvostelussa. Jos jokin maitohammas puuttuu, suurella todennäköisyydellä puuttuu myös vastaava pysyvä hammas. On kuitenkin huomioitava, että aikuisen koiran ja pennun hampaisto on erilainen. Aikuisella koiralla on 42 hammasta ja pennulla vain 28 hammasta.

Tavallisimmin hammaspuutokset esiintyvät välihampaissa eli premolaareissa (merkitään kirjaimella P), ja selvä aukko on hammasrivissä havaittavissa. P1 ja P2 puute ovat sangen yleisiä, P3 ja P4 harvinaisempia, mutta samalla vakavampia virheitä. Poskihampaita eli molaarejakin (merkitään kirjaimella M) voi puuttua, ja se on aina vakava virhe. Tavallisimmin puuttuu M3 eli viimeinen ja pienin poskihammas alhaalta. Yhdeltä suomalaiselta pihakoiralta puuttuu jopa 13 hammasta.

Koiran maitohampaat vaihtuvat noin 4‒6 kk iässä. Yleensä hampaat vaihtuvat ongelmitta, mutta tiedossa on useita koiria ja kokonaisia pentueita, joilta kaikilta on jouduttu maitokulmahampaat poistamaan kirurgisesti. Maitohampaan irtoamattomuus johtuu pysyvän hampaan virhesijainnista, niin että se ei ole auttamassa maitohampaan juuren sulamista. Tätä voidaan pitää perinnöllisenä vikana, ja tällaista maitohampaiden poistoa kutsutaankin ennaltaehkäiseväksi oikomishoidoksi. On tärkeää, että maitohampaan juuri saadaan kokonaisena uloa, jotta se ei estä pysyvää hammasta kasvamasta oikealle paikalleen. (Kuntsi-Vantovaara 2007.)