Lonkkaniveldysplasia

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli HD (engl. hip dysplasia) on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä silmämääräisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja yleensä kipukin helpottaa tässä iässä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa usein nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen.
Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Oireet voidaan huomata pentuna 3–12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä.

Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisia hoitoja on myös olemassa. (Lappalainen 2013.)

Suomessa käytetään FCI:n vahvistamaa kansainvälistä lonkkaniveldysplasian arvosteluasteikkoa:

A, ei muutoksia
Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset. Lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna piirtyy terävänä ja on lievästi pyöristynyt. Nivelrako on tiivis ja tasainen. Norbergin asteikko vetoasennossa noin 105° (suosituksena).
B, lähes normaali / rajatapaus
Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat vähän epäyhdenmukaiset ja Norbergin asteikko vetoasennossa lähellä 105°, tai reisiluun pään keskus on mediaalisesti lonkkamaljakon dorsaalireunaan nähden ja reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset.
C, lievä
Reisiluun pää ja lonkkamalja eivät ole yhdenmukaiset, Norbergin asteikko on noin 100° ja/tai lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna on vähän mataloitunut. Epätasaisuutta tai korkeintaan lieviä nivelrikkomuutoksia lonkkamaljan kraniaali-, kaudaali- tai dorsaalireunassa tai reisiluun päässä tai kaulassa.
D, kohtalainen (keskivaikea)
Selvää epätasaisuutta reisiluun päässä ja lonkkamaljakossa, subluksaatio. Norbergin asteikko on suurempi kuin 90° (vain suosituksena). Lonkkamaljakon kraniolateraalireuna tasaantunut ja/tai nivelrikon merkkejä.
E, vaikea
Selvästi dysplastinen lonkkanivel. Esim. luksaatio tai selvä subluksaatio, Nordbergin asteikko alle 90°, selvä lonkkamaljakon kraniaalireunan tasaantuminen, reisiluun pään epämuotoisuus (sienimäinen, tasaantunut) tai muut nivelrikkomuutokset.

Lonkkaniveltilasto, syntymävuosi 2000-2013

Lonkkanivellausuntojen %-osuudet, kooste

Seuraavissa taulukoissa on havainnollistettu yksilön vanhempien lonkkalausuntojen vaikutusta jälkeläisten lonkkalausuntoon. Tiedot tilaston laskemiseen on kerätty Suomen Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmästä 24.1.2015. Koirien lonkkanivelet on kuvattu Kennelliiton lonkkanivelkuvausohjeen mukaisesti, ja niistä on antanut lausunnon Kennelliiton lausuva eläinlääkäri. Laskennassa ei ole huomioitu yhdistelmiä, joissa vain toisen vanhemman lonkista on lausunto. Jos koira on saanut lonkkanivelistään epätasaisen lausunnon (esim. A/B), sen lausunnoksi katsotaan Kennelliiton ohjeen mukaisesti huonompi lausunto (B).

Vanhempien lonkkalausuntojen vaikutus jälkeläisten lonkkalausuntoon

Tilaston pohjalta voidaan todeta, että jos yhdistelmässä käytetään C-lausunnon saanutta koiraa, C-lausunnon osuus jälkeläisten lonkkanivellausunnoissa kasvaa. Jos käytetään vain A-lausunnon saaneita vanhempia, C-lausunnon saavia jälkeläisiä on vähemmän. Rotuyhdistyksemme jalostussuositusten mukaan C-lausunnon saanutta koiraa voidaan käyttää jalostuksessa, jos yhdistelmän toisen osapuolen lonkkanivellausunto on A tai B. Tämän tilaston perusteella voidaan todeta, että C-lausunnon saaneiden jälkeläisten osuus kaksinkertaistuu, jos C-lausunnon saaneen koiran kanssa yhdistetään B-lausunnon saanut koira A-lausunnon saaneen koiran sijaan (A + C → C: 19 %, B + C → C: 40 %).

Lonkkanivellausuntojen %-osuudet, syntymävuosi 2009-2013

Nuoressa koirakannassa (vuosina 2009-2013 syntyneet) on selvästi nähtävissä A-lausunnon saaneiden koirien määrän väheneminen ja C-lausunnon saaneiden koirien määrän lisääntyminen. Kaaviossa 5 on nähtävissä myös koirakannan kasvaminen sekä C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön salliminen vuonna 2008.