Takaisin jalostussivulle

Tanskalais-ruotsalaisten pihakoirien terveys

Suomessa on vuosina 1989-2008 rekisteröity noin 250 pihakoiraa. Pihakoira on yleisesti ottaen terve ja pitkäikäinen rotu, vaikka joitakin perinnölliseksi luokiteltavia sairauksia ja vikoja rodussa esiintyykin. Rodussamme esiintyvät sairaustapaukset ovat suurimmaksi osaksi vain yksittäistapauksia ja sairaiden koirien lukumäärä on pieni. Pihakoirien keski-ikä on 12 vuotta.

Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä KoiraNetistä löytyy koirien sukutaulut, terveystulokset, tilastot ym. tietoa.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira ei kuulu PEVISAAN

PEVISA tarkoittaa perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmaa. Rotuyhdistykset voivat anoa rotunsa ottamista PEVISA-ohjelmaan, mikäli jotain tiettyä sairautta esiintyy runsaasti kyseisessä rodussa. Perinnöllisen sairauksien vastustaminen alkoi Suomessa jo 1970-luvulla. Vastustamisohjelmat ovat rotujärjestöjen laatimia ja SKL-SFF:n hyväksymiä. Vastustamisohjelman periaatteena on käyttää jalostukseen tietyt kriteerit täyttäviä koiria.

Vaikka tanskalais-ruotsalainen pihakoira ei PEVISAan kuulu, on rotuyhdistyksellä tutkimussuositukset jalostukseen käytettäville koirille. Jalostuksen tavoitteena on säilyttää pihakoira terveenä, vilkkaana, ystävällisenä ja käyttökelpoisena maatila-, harrastus- ja seurakoirana, ulkomuotoakaan unohtamatta.

Rodussa esiintyvät perinnölliseksi luokiteltavat sairaudet ja viat

Lonkkaniveldysplasia (ns. lonkkavika)

Lonkkaniveldysplasia eli HD (hip dysplasia) on eniten tutkittu koiran kasvuhäiriö. Normaali, terve nivel merkitään FCI:n kansainvälisen arvosteluasteikon mukaisesti A tai B. Lievät muutokset merkitään C:llä, D tarkoittaa keskivaikeita ja E vaikeita muutoksia. Lonkkadysplasiassa reisiluun pää ei asetu normaalin tiiviisti lonkkamaljakkoon lonkkanivelen poikkeavan rakenteen vuoksi. Nuorilla koirilla tämä ilmenee tavallisesti nivelen löysyyden aiheuttamana sijoiltaan menona ja vanhemmilla koirilla nivelrikkomuutoksina. Vaikeat nuorten koirien häiriöt johtavat ajan myötä myös nivelrikkomuutoksiin. Tyypillisiä oireita ovat jäykkyys levon jälkeen, kipu rasituksen jälkeen sekä jatkuva tai kausittainen ontuminen. Oireita voidaan lievittää särkylääkkeillä, levolla ja akupunktiolla. Dysplasiamuutosten puhkeamiseen vaikuttaa perimän lisäksi voimakkaasti ympäristötekijät, ruokinta sekä koiran saama liikunta, sen määrä ja laatu. Pihakoiran kokoisella koiralla vaikea-asteinen dysplasiakaan ei välttämättä hankaloita koira elämää liikaa. Kunhan muistetaan huolehtia riittävästä lihaskunnosta ja tarkkailla ettei koira pääse lihomaan. Jalostuskoirien lonkat olisi hyvä tutkituttaa ennen astutusta. Suomessa tulosten jakautuma karkeasti A 60 %, B 40 %, C 0 %, D 0 %. Tarkempaa tilastoa pihakoirien lonkkatutkimustuloksista löydät KoiraNetistä.

Legg-Perthes, reisiluun pään aseptinen kuolio

Tätä nuorten pienikokoisten koirien lonkkanivelen sairautta kutsutaan yleisimmin nimellä Legg-Perthes. Sairaus johtaa reisiluun pään kuolioitumiseen alueen verenkierron häiriöiden vuoksi. Kuolioituneen luun tilalle muodostuva uudisluu on hyvin haurasta ja murtuu helposti. Nivelmurtumien ja uudisluun muodostumisen seurauksena nivelen muoto muuttuu mikä puolestaan johtaa nivelrikkoon. Oireet ilmenevät tavallisesti asteittain pahenevana ontumisena noin 4 - 11 kuukauden iässä. Myös äkillisesti alkaneita oireita on raportoitu. Kipu aiheutuu alueelle kehittyvästä nivelrikosta sekä kuolioituneen luun murtumista. Legg-perthesin puhkeamiseen voi vaikuttaa usea eri asia esim. trauma, hormonaalinen tai geneettinen vaikutus. Sairautta pidetään perinnöllisenä, mutta sen periytymismekanismia ei tunneta. Todennäköisesti legg-perthestä on ollut rodun kantakoirissa, mutta ei tiedetä kuinka laajalle se on levinnyt pihakoirakannassa. On olemassa riski, että sairaustapaukset tulevat lisääntymään tulevaisuudessa. Hoitona on leikkaus, jossa reisiluun pää ja kaulaosa poistetaan. Reisiluun pään poistosta ei ole havaittu olevan haittaa pienillä koirilla, sillä kevyen koiran lihasmassa pystyy pitämään lonkan alueen vakaana. Koira pystyy yleensä elämään leikkauksen jälkeen "normaalia" koiran elämää. Suomessa on kaksi todettua tapausta. Ruotsista löytyy n. 25 Legg-Perthes tapausta ajalta jolloin pihakoiria on rekisteröity.

Patellaluksaatio, polvilumpion sijoiltaanmeno

Polvilumpion sijoiltaan meno voi olla tapaturmainen tai perinnöllinen. Patellaluksaatiossa polvilumpio siirtyy normaalilta paikaltaan reisiluun alapään tilaurasta polven etupuolelta sen sisäpuolelle. Oireet vaihtelevat vaikeusasteen (I-IV) mukaan. Sijoiltaan menon lievimmässä asteessa saadaan polvilumpio painettua sivuun, mutta se palaa paikoilleen. Tavallisimmin tilanteessa, jossa polvi luksoituu ja palaa heti sijoilleen, koira liikkuu epäpuhtaasti välillä hyppien ja loikkien. Pysyvämmässä luksaatiossa koira liikkuu niiaavin kyykkyaskelin varpaat sisäänpäin. Lieväkin luksaatio lisää polven alttiutta muille vaurioille (esim. ristisiderepeämät), jotka saattavat vaatia leikkaushoitoa. Patellaluksaation tarkkaa periytymistä ei ole selvitetty. Usein sairaus kuitenkin liittyy liian suoriin takaraajoihin, mutta myös muut tekijät, kuten esim. virheellinen ruokinta, voivat vaikuttaa. Lieviä tapauksia hoidetaan harvoin, koska ne eivät suoraan aiheuta pienikokoiselle koiralle ongelmia. Vaikeampiasteiset hoidetaan kirurgisesti. Jalostuskoirien polvet olisi hyvä tutkituttaa ennen astutusta. Suomessa neljä tapausta.

Muut sairaudet ja viat

Epilepsiaa, ihottumaa ja kasvaimia on todettu yksittäistapauksina. Suurin osa rodun edustajilla esiintyneistä vaikeista sairauksista (legg-perthes, epilepsia, kasvaimet, pathellaluksaatio) ovat olleet yksittäistapauksia. Valtaosa pihakoirien eläinlääkärikäynneistä johtuu luultavasti tapaturmien tai infektioiden seurauksista, sillä tekevälle sattuu!

Hammaspuutokset

Hammaspuutokset ovat useimmiten yksittäisiä välihampaan puutoksia, mutta niitä voi puuttua enemmänkin. Kohtuulliset hammaspuutokset eivät haittaa koiran elämää mitenkään, mutta jalostustyössä ne on otettava huomioon.

Muita pihakoirilla esiintyviä vikoja ovat mm. kivesvika, purentavika, napatyrä, häntämutka, pystykorvat sekä värivirhe.

Suurin osa sairauksista periytyy resessiivisesti

Koiratkin voivat sairastua. Kukaan ei voi taata, että seitsenviikkoinen koiranpentu olisi täysin terve ja vapaa perinnöllisistä sairauksista. Pennussa saattaa olla piileviä vikoja, joita ei näe vielä pennun ollessa luovutusikäinen. Suurimmaksi osaksi erilaiset sairaudet ja viat periytyvät resessiivisesti eli väistyvästi. Jo nimitys väistyvästi paljastaa, ettei tällaisen taipumuksen kantajayksilöä voida tunnistaa sen ulkoasun perusteella. Vastuuntuntoiset kasvattajat käyttävät jalostukseen vain terveiksi todettuja yksilöitä. Tästä huolimatta saattaa käydä niin ikävästi, että kaksi tervettä jalostuskoiraa, jotka kantavat samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö.

Vaadi aina pennullesi eläinlääkärintarkastus

Usein nämä piilevästi periytyvät sairaudet puhkeavat vasta luovutusiän jälkeen. Pennunostajan tulee ottaa huomioon, että pennun hankkiessaan hän ostaa sen siinä kunnossa, kuin se on luovutushetkellä. Siksi on ostajan kannalta hyvin tärkeää muistaa vaatia kasvattajalta, että pennut ovat eläinlääkärin tarkastamia. Eläinlääkärin tekemä pentutarkastus on kliininen yleistutkimus, jossa pentu tarkastetaan sekä silmämääräisesti, tunnustelemalla että stetoskoopilla kuuntelemalla. Tutkimuksen tulokset kirjataan pentuetarkastustodistukseen, jossa mainitaan myös poikkeavat löydökset. Näitä ovat mm. häntämutka, poikkeava purenta tai sydämen sivuääni. Vastuuntuntoinen kasvattaja kertoo avoimesti ostajalle, jos hänen mielestään pennun kehityksessä on ollut jotain outoa tai normaalista poikkeavaa. Kaikesta näistä terveydellisistä asioista on hyvä tehdä myös kirjallinen merkintä koiran kauppasopimukseen.