Miksi veisin koirani terveystutkimuksiin?

Julkaistu Pihauksessa 4/2013

Teksti: Elisa Reunanen

Lähes jokainen pennunostaja on pentua hakiessaan saanut kasvattajalta toiveen viedä pentu virallisiin terveystutkimuksiin1–2-vuotiaana. Pihakoiralla nuo tutkimukset tarkoittavat tavallisesti lonkkanivelten röntgenkuvausta ja polvinivelten tutkimista. Pentuhuumassa se tulee luvattua, ehkä kasvattajan miellyttämiseksi, mutta pennun kasvaessa koko asia unohtuu. Koiranomistaja ajattelee, että ei tämän kanssa mitään harrasteta eikä sille koskaan tule pentujakaan, ei tälle tarvitse tehdä terveystutkimuksia. Miksi ”tavallinen kotikoira” voisi kuitenkin olla hyvä viedä terveystutkimuksiin?

Rodun terveystilanteesta saadaan kattava kuva vain tutkimalla mahdollisimman paljon koiria. Jalostukseen käytetään loppujen lopuksi vain hyvin pientä osaa koko Suomen pihakoirakannasta. Jos vain jalostuskäyttöön ajatellut koirat terveystutkitaan, on mahdotonta sanoa mitään kovin pätevää pihakoirien lonkkien, polvien tai silmien terveystilanteesta yleisellä tasolla. Jalostuksessa pitäisi käyttää koiria, jotka ovat ”vähintään rodun keskitasoa tai mieluummin keskimääräistä parempia”. Keskitasoa on mahdoton arvioida, jos ei ole kattavia tietoja ominaisuudesta, jota tarkastellaan.

Koiran kasvattajalle kaikkien kasvatettujen pentujen terveystiedot ovat yhtä tärkeitä. Jälkeläiset ovat loppujen lopuksi ainoa objektiivinen tapa, jolla jalostukseen jo käytettyjä koiria voidaan arvioida: millaisia jälkeläisiä koira on jättänyt. Kasvattaja on ehkä jättänyt itselleen pentueesta yhden pennun jalostuskäyttöön. Pentu terveystutkitaan, ja sen luusto todetaan rotuyhdistyksen jalostussuositusten mukaiseksi. Pennulla saattaa olla viisi tai kuusi sisarusta, joista ainuttakaan ei ole terveystutkittu. On täysin mahdollista, että pentueen muilla pennuilla on huonot lonkat tai polvet, mutta se selviää vain terveystutkimalla koirat. Mitä enemmän tietoa koirasta ja sen lähisuvusta on, sitä paremmin kasvattaja pystyy arvioimaan, onko järkevää käyttää jalostuksessa kotiin jätettyä pentua tai sen vanhempia.

Kaikkein tärkein syy terveystutkimuksille on kuitenkin koira ja sen omistaja itse. Vaikka koiran kanssa ei harrastettaisi mitään lajia, sen kanssa kuitenkin todennäköisesti lenkkeillään ehkä paljonkin, se pyörii mukana tallitöissä tai puutarhan hoidossa, leikkii lasten kanssa – on siis parhaassa tapauksessa koko päivän liikkeessä jalkojensa päällä. Jos omistaja tietää, että koiran nivelissä on joitain muutoksia tai nivelrikkoa, jotka eivät näy ulos päin, hän voi harjoittaa ja ylläpitää koiran lihaskuntoa, tarpeen vaatiessa rajoittaa sen liikkumista ja siten antaa sille mahdollisesti monta kivutonta vuotta lisää. Myös jotkin etenevät silmäsairaudet voivat kehittyessään olla todella kivuliaita ja vaativat hoitoa. Jo pelkkä näkökyvyn heikkeneminen on omistajalle tärkeä tieto, koska se vaikuttaa koira käyttäytymiseen.

Ehkä koira ei olekaan tavallista rauhallisempi pihakoira, ehkä ongelmakäytös ei olekaan pelkkä ongelmakäytös tai ehkä koira ei vanhentunutkaan yllättävän nopeasti – ehkä se on kipeä?